torstai 19. lokakuuta 2017

Vuodenajat löytyvät vuorilta


Olin pitkän aikaa siinä luulossa, että Pohjola olisi se ainut oikea paikka kokea kunnon neljä vuodenaikaa Euroopassa.

Syksy ja talvi löytyvät kuitenkin myös täältä eteläisestä Euroopasta, kun tietää mistä etsiä. Kunnon ruskaa ja lumikinoksia kaivatessa on parasta suunnata vuorille. Yli kilometrin korkeudessa valkoinen talvi tulee joka vuosi takuuvarmasti ja sitä ennen lehtipuuvyöhykkeillä hehkuu upea ruska.

Pitkän kuuman kesän jälkeen voi todeta saaneensa jo vähän liiaksikin aurinkoa ja kunnon kesä tarkoittanee nykyään sitä, että lämpötila huitelee vähintäänkin kolmenkympin yläpuolella. Suomen kesä vastaa nykyään Etelä-Ranskan alkukevättä, joka sattuu olemaan täällä se kaikkein ihanin vuodenaika. Helmikuussa voi mennä jo suomalaisen mentaliteetilla varustettuna Välimereen uimaan.

Suomen kesän ihanuus on jostain syystä iskostunut syvälle selkäytimeen ja tästä Ranskan syksystä voi löytää myös paljon samaa. Hieman hassulta tosin tuntuu ihastella ruskaa Suomen "hellelukemissa" ja ihmetellä mikseivät ne kunnon syyssateet vieläkään alkaneet, vaikka säätiedotus oli niin taas luvannut. Mutta ei vähätellä näitä etelä-Ranskan sateita yhtään, nimittäin silloin kun sataa, niin vettä tulee niin kunnolla, että sillat sortuvat ja joet tulvivat hukuttaen alleen välillä ihmisiäkin.

Täällä kaikki on vähän äärimmäisempää vuorten ansiosta.














sunnuntai 8. lokakuuta 2017

Suolan ja auringon taikatemppuja Camarguessa


Etelä-Ranskaan oli ilmestynyt jäätikkö. Tai siltä ainakin näytti, kun silmänkantamattomiin valkoisena hohtaneet avarat, ennen vedestä täpötäydet altaat, olivat kuivuneet kesän jäljiltä. Merivedestä jäljelle jääneet suolakiteet kimaltelivat auringonpaisteessa ja enää vain muutama hassu flamingo näkyi kaukana horisontissa. Suurin osa pitkäkaulaisista linnuista oli siirtynyt niihin harvoihin kohtiin, joissa vettä oli vielä jäljellä syvemmissä altaissa.

Ei ihme, että olemme ostaneet lähikaupastamme tätä samaista merisuolaa, jonka purkin kyljessä komeilee flamingoja. Camarguen luonnonpuistossa kun ollaan.

Suuntaamme taas tutulle huikean kokoiselle Beauducin rannalle, joka tunnetaan kovien tuultensa ansiosta kitesurffareiden mekkana. Tällä kertaa surffareita ei näy, eivätkä hiukset lepata hervottomasti tuulessa. On ihanan tyyntä ja rauhallista. Aurinko tekee taas taikatemppunsa ja hemmottelee meitä mitä upeimmalla auringonlaskulla sekä- nousulla.










keskiviikko 4. lokakuuta 2017

Syysretki lähivuorille


Väärässäpä olin, kun kuvittelin että malttaisimme pysytellä pois vuoristosta kesäseikkailuiden jälkeen ja otimme viikonloppuna jälleen suunnaksi tutut lähivuoret. Emme ajalleet enää Mercantourin ja Ecrinsin kansallispuistoihin murmelikukkuloille saakka, vaan tyydyimme hieman matalampiin Alppeihin Prealpes d'Azurin alueella.












Ja kylläpäs nämä lähivuoretkin taas tarjoilivat niin upeita maisemia kahden yön roadtripillämme, että monttu auki ihastelimme näkymiä jopa Gorges du Verdonin kanjonilla, jossa on tullut käytyä kohta jo varmaan sata kertaa. Kevyt ruska väritti maisemaa, ja jossain päin rinteitä saattoi bongailla kirkuvan punaisia syyskoristeita.

Kuten jo keväällä kirjoitin, niin ei näistä kotimaisemista saa koskaan tarpeekseen ja lähimatkailu on tullut jäädäkseen, ainakin niin kauan, kun saamme asua näiden upeiden maisemien keskellä.



tiistai 26. syyskuuta 2017

Paratiisi on taas meidän!


Turistikausi on vihdoin loppunut ja lämpötilat ovat tipahtaneet "Suomen kesämäisiksi". Ihmiset ovat kaikonneet suosituimmilta uimapaikoilta ja me rauhaa kaipaavat luonnossa liikkujat uskallamme taas palata suosikki joille sekä vesiputouksille, joita olen usein myös paratiisiksi ylistänyt.

Näiden paikkojen kuvailemiseen voisi käyttää muitakin ylisanoja, mutta katsokaa mieluummin itse, kun kuvistahan se selviää....













maanantai 18. syyskuuta 2017

Syksy tarttui mukaan Alpeilta


Vielä keskikesällä raikkaan vihreänä hehkuneet murmeleiden asuttamat vuorenrinteet Ranskan Alpeilla olivat ehtineet jo kellastua ja maisema kimalteli ilta-auringossa kultaisena.
Tummat pilvet törmäilivät vuorenhuippuihin ja harmaa taivas toi meille viestin alkavasta syksystä.

Jälleen yksi ikimuistoinen roadtrip Alpeilla oli tullut päätökseensä ja ajomatkalla kotiin taivas vihdoin repesi tiputellen ne tummat pilvet pisaroina alas koko kesän vettä kirkuneeseen maahan. Saimme kauan kaivatun sateen rutikuivaan Provenceen ja ilma viileni nopeasti kymmenellä asteella.

Ihana helpotus. Syksy on saapunut etelä-Ranskaan.










tiistai 12. syyskuuta 2017

Karattiin taas Alpeille


Niinhän siinä taas kävi, että kun kalenterissa oli pitkästä aikaa kahden vuorokauden vapaa, täyttyivät nuo päivät nopeasti Alppisuunnitelmilla.
Suunnaksi otettiin Mercantourin kansallispuiston tuntemattomampi alue, josta ei löytynyt netissä nopealla vilkaisulla mitään tietoa, mutta kartan pieni nimetön sininen pilkku keskellä vuoristoa veti puoleensa. Sen täytyi olla hiljainen vuoristojärvi!

Aluksi ajeltiin niitä samoja tuttuja teitä, joita aina vuorille suunnatessa, mutta vähän ennen Colmarsin kylää käännyttiin kapealle hiekkatielle, joka mutkitteli rotkon toista reunaa nousten koko ajan korkeammalle. Tie päätyi joen varteen pienelle parkkipaikalle, jonka reunassa oli meidän yllätykseksi patikkakartta. Pienen nimettömän sinisen pläntin mysteeri selvisi ja tiesimme aloittavamme seuraavana aamuna patikoinnin Lac de Ligninin järvelle 2270 metrin korkeuteen.











Matkaa taitettiin suuntaansa 8 kilometriä ja reitti kulki aluksi metsässä jokia sekä rotkoja seuraillen, mutta mitä korkemmalle noustiin, sitä harvemmaksi kasvillisuus kävi. Murmelit huutelivat syksyisen kellastuneilla nummilla kimakoita varoitusääniään ja perillä järven rannalla meitä odotti komea näky, kun kymmenet korppikotkat lentelivät vuorien yllä.

video

                                                                                  video