torstai 22. kesäkuuta 2017

Vesileikkien jälkeen vuoristoseikkaillaan!


Onko siitä tosiaankin jo reilu kuukausi, kun kävin viimeksi kertomassa koiraherran seikkailuista blogin puolella! Kesä kuluu niin nopeasti töiden parissa ja onhan karvakaverin kuulumisia saattanut seurata tauon aikana myös sen omalta instagram-tililtä.

Kun kesä on kuumimmillaan, niin parhaat kävelypaikat löytyvät lähistöllä vesistöjen ääreltä. Joskus saatetaan uskaltautua parin tunnin lenkille kukkuloille, mutta vain silloin jos vesikoira pääsee välillä kastautumaan tai pilvenhattarat piilottelevat paahtavaa aurinkoa tehden patikoinnista edes hieman helpompaa.

Kesäkuu on kulunut aurinkoa pakoillessa ja keskikesän viikonlopulle on luvattu lämpöä +37, joten on paras suunnata vilvoittelemaan Juhannuksenakin tutulle paratiisijoelle ja sen vesiputouksille.






Juhannuksen jälkeen onkin sitten luvassa sitä parasta aktiviteettia, kun pääsemme pitkästä aikaa patikoimaan kunnolla vuorille! Onhan tässä kesäkuun aikana tullut kiivettyä kerran pilvisenä päivänä Gorges du Verdonin kanjonin reunalle kotkia sekä järvimaisemia ihailemaan, mutta ensi viikolla Alpit ja vuoristojärvet taas kutsuvat.






Seikkailuita odotellessa toivotamme oikein mukavaa ja luontoelämyksien täyteistä keskikesän juhlaa kaikille!


maanantai 15. toukokuuta 2017

Pitkä kuuma kesä


Nyt on taas se aika vuodesta, kun lämpötilan nousujohteelle ei tunnu tulevan loppua. Tällä hetkellä pyöritään vasta +25 tietämillä, mutta jo reilun viikon päästä varjolämpötilä alkaa pysytellä kolmenkympin toisella puolen.

Tämän hetken parasta aktiviteettia onkin suunnata merelle viilentymään, koska turistikausi ei ole vielä kunnolla alkanut ja rannikolta löytyy paljon autioita uimarantoja. Mutta kun ihmismassat taas vyöryvät lomasesongin aikaan Rivieralla, ei auta muu kuin paeta vuorille patikoimaan.

Vuoristoseikkailuja odotellessa blogi pitää ainakin kuukauden kesäloman, joten palaillaan viimeistään heinäkuussa takaisin luontoretkien äärelle.

Mutta nyt uidaan!









Tällä välin voit seurata karvakaverin seikkailuita sen omalla instagram-tilillä.


perjantai 12. toukokuuta 2017

Kohtaaminen Ranskalaisella maatilalla



"Hei kattokaa noita isoja koiria!"



"Mua naurattaa kun ne syö pelkkää ruohoa koko päivän."



"Mutta sitten mä muistan miten hyvänmakuista kakkaa siitä syntyy."



"Syökää vaan sitä ruohoa isot koirat!"



"Tässä mä odottelen lungisti laumanjohtajana..."


lauantai 6. toukokuuta 2017

Kun ei tarvitse matkustaa minnekään


Mitä on tapahtunut, kun seikkailija, joka aiemmin "halusi tallata kaikki maailman polut", on yllättäen tyytyväinen tallatessaan vain omia lähipolkujaan? Ei ole pakottavaa tarvetta lähteä muille maille tai matkustaa lentokoneella yhtään mihinkään, vaan kaikki oleellinen löytyy parinsadan kilometrin säteeltä.

Useimmiten riittää, että hurauttaa vain puolentunnin ajomatkan päähän tutuille vuorille patikoimaan ja valinnanvaraa näistä nyppylöistä löytyy niin paljon, ettei ihan heti pääse kyllästymään. Tämä levollisuus selittynee upean asuinympäristön lisäksi myös mitä mahtavimmalla patikointiseuralla.

Luppakorvan seikkailumieltä kun ei voita mikään ja koiran mielestä kaikki polut ovat jännittäviä. Olkoon tämä tila sitten ohimenevä taikka pysyvä, aiomme nautiskella näistä omista Provencen kotiseuduista koko loppuvuoden ja ainuttakaan matkasuunnitelmaa ei ole laadittu.











perjantai 28. huhtikuuta 2017

Auringonlasku kruunaa patikkapäivän


Erityisen hienoa roadtripeillä ja yön yli kestävillä autoreissuilla on se, että voi kaikessa rauhassa unohtua ihailemaan auringonlaskua vuoristoon patikkareissun jälkeen, ilman huolta siitä että tarvitsisi vielä ajella pimeitä serpentiinejä pitkin kotosalle.

Viikko sitten Serre Ponconin järven rannalta eteläisiltä Alpeilta löytyi niin upea ja hiljainen leiriytymispaikka, että palasimme sinne patikkareissujen päätteeksi kahtena iltana auringonlaskua ihailemaan.

Koiran mielestä auringonlaskut ovat myös parhautta, koska kaasupallon painuttua vuorten taa koittaa sen lempihetki, eli iltapala.









maanantai 24. huhtikuuta 2017

Kuinka pysyä lämpimänä viileässä vuoristossa?


Ensimmäinen vinkki: liiku!

Pysy liikkeessä ja patikoi lihakset lämpimiksi. Toinen vaihtoehto on liikuttaa autoa, jonka lämmityslaite puhaltaa kuumaa ilmaa, mutta suosittelen kuitenkin ensimmäistä.

Reippailun päätteeksi on ihanaa pulahtaa kuumaan lähteeseen, jos sellainen sattuu olemaan tarjolla. Vuoristossa kuumia lähteitä saattaa löytyä yllättävistäkin paikoista ja pienen selvitystyön tuloksena mekin löysimme Ecrinsin kansallispuiston liepeiltä oman luonnollisen lähteemme, jossa vesi pulppuaa maan alta +26 asteisena ja terveellisen mineraalipitoisena. Toki kuumempiakin kylpyjä olisi löytynyt lähempää, mutta halusimme ehdottomasti luonnon keskelle, emmekä resorttiin.

Näissä Phazyn lämpöisissä altaissa oli niin mukavaa istua viileänä päivänä lumihuippuja tuijotellen, että vedestä nouseminen +10 asteeseen ei houkuttanut yhtään. Ylös noustua oli kuitenkin puettava ripeästi kerroksia päälle ja liikuteltava sitä lämmintä ilmaa puhaltavaa menopeliä uusiin maisemiin.

Yöpaikka löytyi niin hiljaisen joen varrelta, että uskaltauduimme sytyttämään nuotion Ranskan tiukkapipoisista säännöksistä huolimatta. Kotona valmistettu rasiaan pakattu jääkaappikylmä curry lämpeni kattilassa tulikuumaksi ja maistui illan pimetessä taivaallisen hyvältä.
Koiralle pakattiin vuoriston pakkasöitä varten ylimääräinen huopa mukaan, mutta pörröturkki ei osoittanut palelevansa kolmen yön autoreissussa ollenkaan, vaan käytti huopaa lähinnä mukavana lisäpehmusteena. Ihmiset sen sijaan käpertyivät makuupussien ja ylimääräisen peittonsa alle yhä syvemmälle pipot päässään.

Koiran vinkki: "älä ole ihminen vaan koira, niin selviät vuoristossa paremmin."












lauantai 22. huhtikuuta 2017

Kanjonin pohjalta lumihuipulle


Mitä kaikkea yhdessä vuorokaudessa saattaakaan tehdä ja nähdä Provencessa?
No ainakin patikoida Oppedetten kanjonin pohjalla virtaavan vihreän joen äärellä ja valloittaa Luberonin luonnonpuiston korkeimmat kukkulat Mourre Nègrellä.

Sieltä käsin voi sitten suunnitella seuraavaa siirtymää ja tähystellä kauas eräälle kuuluisalle vuorelle, joka tunnetaan Tour de Francen rankimpana ylämäkietappina. Mont Ventouxin huippu 1912 metrissä näyttää aina valkoiselta kaukaa katsottuna, koska korkeuksissa ei kasva lähes mitään, vaan nyppylää kuorruttaa vaalea hiekkakerros. Meidän visiitin aikana alkoi tosin myös lumimyrsky, josta koira oli erityisen innostunut ja maisteli maahan satanutta valkoista, samalla kun sen taluttaja yritti vain pysytellä pystyssä hurjassa tuulenvireessä.












Emme nähtävästi saaneet lumihuipuista (ja pakkasöistä) tarpeeksemme, vaan suuntasimme tällä viikolla roadtripille Ecrinsin luonnonpuistoon, josta luvassa juttua piakkoin.