perjantai 28. huhtikuuta 2017

Auringonlasku kruunaa patikkapäivän


Erityisen hienoa roadtripeillä ja yön yli kestävillä autoreissuilla on se, että voi kaikessa rauhassa unohtua ihailemaan auringonlaskua vuoristoon patikkareissun jälkeen, ilman huolta siitä että tarvitsisi vielä ajella pimeitä serpentiinejä pitkin kotosalle.

Viikko sitten Serre Ponconin järven rannalta eteläisiltä Alpeilta löytyi niin upea ja hiljainen leiriytymispaikka, että palasimme sinne patikkareissujen päätteeksi kahtena iltana auringonlaskua ihailemaan.

Koiran mielestä auringonlaskut ovat myös parhautta, koska kaasupallon painuttua vuorten taa koittaa sen lempihetki, eli iltapala.









maanantai 24. huhtikuuta 2017

Kuinka pysyä lämpimänä viileässä vuoristossa?


Ensimmäinen vinkki: liiku!

Pysy liikkeessä ja patikoi lihakset lämpimiksi. Toinen vaihtoehto on liikuttaa autoa, jonka lämmityslaite puhaltaa kuumaa ilmaa, mutta suosittelen kuitenkin ensimmäistä.

Reippailun päätteeksi on ihanaa pulahtaa kuumaan lähteeseen, jos sellainen sattuu olemaan tarjolla. Vuoristossa kuumia lähteitä saattaa löytyä yllättävistäkin paikoista ja pienen selvitystyön tuloksena mekin löysimme Ecrinsin kansallispuiston liepeiltä oman luonnollisen lähteemme, jossa vesi pulppuaa maan alta +26 asteisena ja terveellisen mineraalipitoisena. Toki kuumempiakin kylpyjä olisi löytynyt lähempää, mutta halusimme ehdottomasti luonnon keskelle, emmekä resorttiin.

Näissä Phazyn lämpöisissä altaissa oli niin mukavaa istua viileänä päivänä lumihuippuja tuijotellen, että vedestä nouseminen +10 asteeseen ei houkuttanut yhtään. Ylös noustua oli kuitenkin puettava ripeästi kerroksia päälle ja liikuteltava sitä lämmintä ilmaa puhaltavaa menopeliä uusiin maisemiin.

Yöpaikka löytyi niin hiljaisen joen varrelta, että uskaltauduimme sytyttämään nuotion Ranskan tiukkapipoisista säännöksistä huolimatta. Kotona valmistettu rasiaan pakattu jääkaappikylmä curry lämpeni kattilassa tulikuumaksi ja maistui illan pimetessä taivaallisen hyvältä.
Koiralle pakattiin vuoriston pakkasöitä varten ylimääräinen huopa mukaan, mutta pörröturkki ei osoittanut palelevansa kolmen yön autoreissussa ollenkaan, vaan käytti huopaa lähinnä mukavana lisäpehmusteena. Ihmiset sen sijaan käpertyivät makuupussien ja ylimääräisen peittonsa alle yhä syvemmälle pipot päässään.

Koiran vinkki: "älä ole ihminen vaan koira, niin selviät vuoristossa paremmin."












lauantai 22. huhtikuuta 2017

Kanjonin pohjalta lumihuipulle


Mitä kaikkea yhdessä vuorokaudessa saattaakaan tehdä ja nähdä Provencessa?
No ainakin patikoida Oppedetten kanjonin pohjalla virtaavan vihreän joen äärellä ja valloittaa Luberonin luonnonpuiston korkeimmat kukkulat Mourre Nègrellä.

Sieltä käsin voi sitten suunnitella seuraavaa siirtymää ja tähystellä kauas eräälle kuuluisalle vuorelle, joka tunnetaan Tour de Francen rankimpana ylämäkietappina. Mont Ventouxin huippu 1912 metrissä näyttää aina valkoiselta kaukaa katsottuna, koska korkeuksissa ei kasva lähes mitään, vaan nyppylää kuorruttaa vaalea hiekkakerros. Meidän visiitin aikana alkoi tosin myös lumimyrsky, josta koira oli erityisen innostunut ja maisteli maahan satanutta valkoista, samalla kun sen taluttaja yritti vain pysytellä pystyssä hurjassa tuulenvireessä.












Emme nähtävästi saaneet lumihuipuista (ja pakkasöistä) tarpeeksemme, vaan suuntasimme tällä viikolla roadtripille Ecrinsin luonnonpuistoon, josta luvassa juttua piakkoin.


maanantai 17. huhtikuuta 2017

Näitä maisemia on pakko saada lisää!


Reilu viikko sitten tuntui siltä, että olisi astunut aivan uuteen maailmaan. Näköalaan, jossa mahtaileva vuoristo jatkuu silmänkantamattomiin ja poimuvuoriston muodoista ei saa mitään selkoa, kun niitä on niin paljon.

Lähestyessämme Sisteronin kaupungin jälkeen epätodellisen jyrkkää kallionkielekettä, joka uhmasi kaikia painovoiman lakeja, päätimme että sen reunalle on päästävä patikoimaan. Valitsimme erään mutkittelevan autotien, joka johdatteli meidät hyvän tuurin saattelemana juurikin tämän kielekkeen juurelle ja patikointikyltit opastivat seuraamaan jyrkästi nousevaa polkua.

Aikamme kivuttuamme saavuimme näille kielekkeille. Eteen avautui aivan uusi ulottuvuus. Alpes-de-Haute-Provence ja siellä kaukana horisontissa Haute-Alpes, joka on meidän seuraavan roadtrippimme kohde. Ilma on korkealla vuoristossa viileää ja yöllä saattaa vetää pakkasen puolelle, mutta luotamme, että ahkera patikointi ja eräs kuuma lähde pitävät meidät lämpiminä tämänkin roadtripin ajan.










keskiviikko 12. huhtikuuta 2017

Yöpaikka joen varrella


Viimeisimmällä roadtripillä Alpes-de-Haute-Provencen alueella ajeltiin kumpareisten peltomaisemien ohi säihkyville tulppaanirivistöille ja välillä päädyttiin peltoja halkovien jokien varteen. Isolta tieltä tähysteltiin kaihoisasti niittyjen takaa pilkistävää veden kimallusta, kunnes päätettiin että joen varteen on päästävä leiriytymään.

Päättäväisinä valitsimme kärrypolun, joka ei johdattanutkaan meitä yllättäen yksityismaille maalaistalon pihaan, vaan omalle hiljaiselle tienpätkälle, joka päättyi onneksemme suoraan virran äärelle. Se oli mitä mainioin paikka pysähtyä yöksi jokea kahlailemaan sekä auringonlaskua- ja nousua ihailemaan.

Kuljettipa joki meidän eteemme myös karvaisen yllätyksen, kun siinä iltaa istuessamme rämemajava lipui virran vietävänä ohitsemme.













maanantai 10. huhtikuuta 2017

Tulppaanipellolla tassutellen


Violettina hehkuvat kesäiset laventelipellot eivät ole Provencen ainoa kukkaparatiisi, vaan huhtikuussa täältä voi löytää myös tulppaaneja!

Keltaisen, oranssin ja pinkin sävyissä komeilevat kaunokaiset löytyivät roadtripillä Luberonin luonnonpuistosta Lurssin ja La Brillanen kylien välimaastosta. Tulppaaneja olisi ollut lisää vielä useammalla peltotilkulla, mutta huhtikuun ensimmäisellä viikolla niistä oli jo useimmat leikattu talteen ja kiikutettu kauppojen hyllyjä koristamaan. Onneksi ennätimme nähdä nämä kaunokaiset juuri ennen leikkuuta ja koirakin pääsi tassuttelemaan kukkaloiston keskellä.